Tunnen olevani niin yksin, niin yksin kuin ihminen olla ja voi.
Etsin, mutten löydä.
Missä on minun turvallinen satama,koti,majakkani valo?
Missä on se paikka jossa voin nukahtaa siihen turvalliseen tunteeseen.
Kuin äidin syliin pienenä tyttönä.
Nyt olen yksin pimeyden ympäröimänä.
Yksin, yksin, yksin.
Valvon yöt, valvon päivät. Yksin.
Ahdistus kasvaa ja kyyneleet eivät enää kestä.
Epätoivo tunkee kaikkialta.
Ei ole mitään syytä miksi siivoaisin tai tekisin yhtään mitään.
Jokainen asia muistuttaa siitä, että mun koti ei ole täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti