Olet ainutlaatuinen.

Hän istui peilipöytänsä äärellä ja harjasi paksuja hiuksiaan.
Hänen kasvojaan reunustivat tummat varjot ja silmät olivat kuin pohjattomat kaivot
joihin kuka tahansa kokematon saattoi hukkua.
Huulet tulenpunaiset ja puristettuna tiukasti yhteen
.
''Jonain päivänä minä vielä paljastan itseni ja todellisen minäni.
Nousen varjoista valoon ja annan ennenkuulumattoman ääneni nousta korkeuksiinsa.
Lopulta se kuitenkin nousee niin korkealle, että vain eläimet kuulevat sen.
Vain eläimet kuulevat minua ja tätä pohjatonta surua.
Kaipuun tunne, muiden luo.
Vaikka erilaisuuteni karkottaa ihmiset luotani ja saavat minut vihaamaan heitä
sekä itseäni.
Kaipaan silti, sydänjuuriani myöten, sitä lämpöä joka tulee toisen kosketuksesta iholleni.
Iholta se leviää sydämeen ja sydän pumppaa sen veren mukana kaikkialle ruumiiseeni..'''

Enää hän ei itke, kyyneleet ovat turhia, eiväthän ne ole edes tähänkään asti mitään
auttaneet.
''Pahentavat vain tilannetta..Saavat näyttämään heikolta..'''
Saavat hänet tajuamaan, että hän onkin myös ihminen.
Ihmiset, joita hän niin suuresti inhoaa.
Ihmiset jotka ovat osoittaneet vihaa häntä kohtaan.
Kukaan ei ole tuntenut armoa tai sääliä, solvatessaan hänen minuutta ja saaneet hänet
epäilemään olemassaolonsa tarkoitusta.

Se mikä teki hänestä kummallisen.
Se mikä sai muut ihmiset ivaamaan häntä.
Siitä samasta syystä sinä olet kummajainen muiden mielestä.
Älä häpeä sitä mitä olet.
Älä tukahduta itseäsi sen takia mitä muut ovat mieltä.
Älä kiellä itseltäsi niitä asioita joista nautit, sen takia koska kostat itsellesi, sitä että olet poikkeava.
Sillä, me kaikki olemme poikkeavia.
Me kaikki olemme kummajaisia.
Me kaikki olemme yksilöitä, erilaisia ja siksi niin tärkeitä toisillemme.
Kukaan ei pärjää täysin yksin.
Me tarvitsemme toisiamme.
Meidän on opittava se että miten hienoa on olla juuri omaitsensä.
Olet ainutlaatuinen ja korvaamaton.
Itsellesi ja muille.