Tässä on osa Tommy Tabermannin runosta: maan sydän.
Tässä on osa, joka kosketti minua kovasti
''....Vie kaikki
Kunhan et vie
tätä palavaa halua!
Mutta sitähän sinä hamusit, Kivun Herra,
kolusi luisilla sormillaan joka sopen, solun,
keräsi halun muruja, halun helmiä pohjattomaan pussiinsa.
Kohta olet kivun oma, se kuiski,
käheästi kuin myöhäinen käki,
kohta maa on kivun oma,
eikä yksikään laiva näe aaltojen hiuksilta rantaa,
yksikään rastas kudo toivon lankaa.
Tätä halua et vie!
huusin luisille, hamuaville sormille,
tartuin kaksin käsin keihääseen,
työnsin sen pelosta hytisevän sydämeni läpi
kunnes sokea kipu
muuttui kaikkivaltiaaksi nautinnoksi.
Nautinnon tietä tänne tullaan,
kipujen, tuskien tielle täällä eksytään,
mutta turhia kaikki työt,touhut,hullut tanssit,
ellei matkan varrella kaadu
pyhän vihan töytäisystä
edes yksi
rahanvaihtajan pöytä.''
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti