Leijun hiljaa ilmassa kuin kummajainen, sikiö.
Itsekseni, omassa pimeydessäni. Miten ihmeessä selvisin? En tiedä sitä itsekään.
Mutta tunnistan itseni toisissa minun kaltaisissani.
He kuuluvat toiseen maailmaan. He ovat kummallisia.
He värjäävät hiuksiaan ja viiltelevät ranteitaan ja kulkevat yksin koulun pihalla.
He ovat sellaisia, joista tulee punkkareita, homoja ja sekopäitä. (Mikäli eivät tapa itseään.)
He ovat poikasia ja tyttösiä, jotka eivät ole sellaisia kuin heidän pitäisi ja jotka eivät osaa peittää erilaisuuttaan.
Sitä ei voi peittää, sillä se näkyy kauas. Heillä on leima otsassaan, merkit ranteissaan.
Heidän erilaisuutensa on kirjoitettu heidän iholleen, se tuntuu heidän hajussaan, heidän tavassa hengittää, heidän suurissa tummissa silmissään.
Minun kansani.''
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti