Aamulla aikaisin, heräsin taas siihen tunteeseen, kun uni tunkee todellisuuteen.
Vielä liian paljon aikaa herätyskellon herätykseen ja liian vähän aikaa uudelleen nukahtamiseen.
Henkisesti olen jo kaukana omasta sängystäni, missä lepuutan kehoani.
Ajatukset juoksee, enkä pysy enää edes perässä.
Minne menenkin, tulen aina jäljessä.
Aika kuluu, mutta minä jään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti