Näin aluksi?

Päiväkirjan kirjottaminen on käynyt nykyään niin hankalaksi tai sitten olen vaan niin laiska kirjottamaan mitään nykyään paperille, niin ajattelin näin että josko olisi helpompi purkaa tuntemuksiaan ja mietteitään tänne blogiin.
Tää päivä on mennyt miettiessä, että miten jotkut sanat ja tuntemukset vuosien takaa syöksyvät vieläkin elämääni ja päiviini iha tuosta noin vaan. Ei tarvita kuin joku vanha biisi jota olen aikoinaan kuunnellut tai jossain tilanteessa kuullut. Tuntuu siltä, että heräisin uudestaan siihen hetkeen ja lopulta se tunne valtaa minut kokonaan. Hetken (eli noin tunnin) päästä havahdun siihen, että olen jo vuosien päässä siitä kokemuksesta.
Olenko minä vaan herkkä? Vai onko ne loppujen lopuksi kuitenkin jääneet käsittelemättä minulta?
Se satuttaa,ahdistaa,itkettää muistaa ne kaikki vanhat asiat. Voin kuitenkin nykyään paremmin kuin koskaan, tai ainakin minusta tuntuu siltä. Olenko minä sitten kuitenkin kovettanut itseni ja jättänyt asiat selvittämättä takaraivooni muistuttamaan itsestään aina silloin tällöin?
Tiedän, että loppujen lopuksi mulla on aina asiat ollu suhteellisen hyvin, mutta miksi minä silti aina hukun entiseen ja sieltä pinnalle taas päästyä säälin itseäni? Johtunee siitä, että loppujen lopuksi minä itse tiedän miten pahalta minusta onkaan joskus tuntunut. Ei sitä oikein kukaan muu tiedä, eihän sitä kukaan voi tietää yhtä hyvin kuin minä itse.
  

Mietin tuossa äsken ulkona röökillä käydessä, että vaikka me elettäisiin täysin mustavalkoisessa maailmassa tai olisin sokea, tiedän aina milloin syksy on tulossa. Tunnen sen sisälläni, sydämmessä,mielessä,kehossa. Mutta miksi ihmeessä avaan sydämmeni sille? Sitä en todella tiedä. Koska se miten syksy tulee minuun ei vaikuta mitenkään positiivisesti, vaan päin vastoin. Jaksaminen heikkenee, olen väsynyt, mutta en saa nukutuksi,ahdistun. Kaikki tuo on pelkkää alkua ja pientä polkua joka johtaa minut kevääseen. Vuodenaika jota vihaan ja pelkään.
...Tässä oli tälle päivälle hieman mietteitä, kirjoittelen taas kunhan alkaa taas päänsisällä olemaan tila vähissä.

Sinä yönä
Minä valvoin.
Olin yksin
Ja paljon kaipasin sua 

Vierelleni
Sinä yönä
Ja etsin kaikkialta sua