sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Sinulle, en ikävöi.

Kauas jäi se toivo.
Askelten jälkeen jää vain tie takaisin luoksesi, mutta minä kävelen edelleen eteenpäin.
Minun on parempi ilman sinua.
Et tehnyt minulle hyvää.
Mutta silti autoit minua kun sydämeni oli rikki,haavoilla,paljaana ja heikkona.
Pidit hiuksistani kun päästin sen kaiken pahan sisältäni ulos.
Katsoit vierestä kun rakastin toista enkä luonut sinulle enää ajatustakaan.
Kestit sen kaiken kuin sotilas, kunnes tajusit tilaisuutesi kostaa, mutta tienny et tuota.
Kauemmas se veisi mut sun luota.

-Sophie

Toivottavasti löydät rauhan elämässäs.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti