Ja muistelen niit kyyneleitä vielä sit ku vanhaks tuun/
Kaikki muistot virtaa pelottavan kaukana/
Ystävätkin kaiken vanhan kehottaa vaan haudata/
Mut en mä pysty enkä mä haluu/
Ei kukaan kysy eikä pysty tätä tajuun/
Tahdon kertoo sulle niitä asioita/
jotka vaivaa minua jokapäivä ja jokaikinen yö/
et voi ymmärtää/
kuinka vaikeeta on mun edes hetkeksi tästä kaikesta hellittää/
auta mua/
auta mua.
Kerron sulle salaisuuden/
yhden ainoon salaisuuden/
vaikka niitä kyllä mulla riittää/
pelkään elämää/
pelkään että tähän jään/huudan apua, mut kukaan ei kuulesydämen repien palasiksi tuules
mä tiedän, pystyn jatkamaan
lupaan itselleni pysyy vahvana.
Mä en oikein tiedä mitä kirjottelisin. Oon ollu nyt niin saamaton monenkin asian suhteen.
Mut huutia mä oon saanu siiseliltä kun en nykyään enää oikein panosta edes tähän parisuhteeseen..
Löysin yks ilta siiselin makkarista itkemästä ja se huutaen kysy multa että miks en enää välitä siitä.
Pisti hiljaseksi ja vähän miettimään.
Nyt tässä joku päivä mun pitäis saada aika lääkärille tän unettomuuden takia, tää on ihan hullua.
Ja muutenkin, mulla on niin mitään sanomaton olo.
Ei mulle oikeesti kuulu edes mitään.
Tuntuu siltä että oisin luovuttanu tälle masennukselle, ei enää huvita edes taistella vastaan. Sama homma ton unettomuuden suhteen.
Mä vaan vellon tässä tunteessa, tai no eihän tätä tunteeksikaan voi edes sanoa. Ei mitään, pelkkää tyhjää usvaa mun ympärillä
minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä. on mun ajatukset.
Ja mua pelottaa se että mun pelot on ehkä tulossa takas? Oon tosi vainoharhanen. Yölläkin kun menen käymää parvekkeella tupakalla, niin otan puhelimen mukaan, jos vaikka joku sattuu sulkemaan mut sinne parvekkeelle.. MITÄ!?
Joo'o, en mä oikein tiedä mitään minkään asian suhteen.
Oon aika hukassa.
Tää kirjottaminenki on tosi hankalaa ku musta tuntuu koko ajan siltä että mua tarkkaillaan tai et joku kävelee täällä.
Huhhuh.
<3llä:Sohvi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti