Mun elämä.

Mä en suunnitellu sitä näin.
Mut miten siitä tuli tällänen?
Missä vaiheessa tää kaikki lähti raiteiltaan?
Missä vaiheessa tää alamäki alko?
Miks minä oon se josta tuli näin herkkä?
Mulla on just sellanen tunne, että on en oo saavuttanu elämässäni mitään hyvää ja arvostettavaa, enkä oo saavuttamassakaan.
Kaikki mun unelmat on tällä hetkellä tuhoutuneet.
Mä oon niin väsyny että musta ei ole mihinkään.
Mä en vaan enää jaksais tätä tällästä elämää.
Miks mie en vaa vois olla niinku normaalit ihmiset?
Arkirutiinin omistava työssä käyvä tasapainoinen ihminen?
Joskus mä kykenin nousemaan aamulla kouluun.
Joskus mä kykenin elämään ilman lääkkeitä.
Joskus mä kykenin nukkumaan normaalisti.
Mä oon niin rikki.
Luojan kiitos mulla on Johanna, en mä tiedä mitä tekisin ilman sitä.

Aamu

Arvatkaa kuka on taas nukkunu iha mielettömän hyvin.
En nimittäin ainakaan minä.
En edes osaa sanoa monettako viikkoa tätä on jatkunu.
Oon kyllä yrittäny hakea apua mutta ei onnistu, en oo koskaan päässy lääkärille asti.
Ainoastaan oon päässyt juttelemaan sairaanhoitajien kanssa jotka on sitten vaan antanut mulle Moision (Mikkelin mielisairaala) numeron ja sanoneet että jos alkaa liikaa ahdistamaan nii sinne sitte vaan yhteyttä.
Mutta kun... En mie halua taas jonnekki osastolle.
Nyt ei ole ajankohtakaan edes sopiva, kyllä mie varmaan muuten menisin.
On nimittäin Johannan syntymäpäivät tulossa ja ollaan menossa Helsinkiin juhlimaan niitä, enkä mie voi olla niistä pois, en vaan halua jättää niitä väliin.
Ja tuossa viikko sitten soittelin Mikkelin psyk.polille että mikä siellä oikein mahtaa kestää kun ei ole tullut mitään aikoja sinne. Niin sittenpä selvis, että mitään lähetettä sinne ei ole edes tullut. Sitten soitto Helsingin päähän ja sieltä selvis että mitään lähetettä ei ole edes kirjotettu eikä mitään loppulausuntoa olla kirjotettu.
HUOH! Ei... ei mulla oo mitään tarvetta saada apua. Etenkin kun siitä on 2kk kun viimeks oon käynyt missään juttelemassa, saati sitten päässyt päivittämään mun lääkitystä joka nyt kusee melkein kaikella mahdollisella tavalla. Oon nimittäin tullut immuuniksi yhdelle nukahtamislääkkeelle mitä olen syönyt, yksi ilta sain syödä niitä kokonaisen levyllisen ennenkuin sain unta.
Mitä mie oon tehny nii kovasti väärin elämäni aikana etten saa nykyään nukuttua?
Ja kun en saa nukuttua alkaa ahdistamaan.
Miuta pelottaa, että tää kaikki alkaa vaikuttamaan miun ja Johannan väleihinkin.
Johanna nukkuu yöt ja mie päivät. Ei meillä oo enää mitään yhteistä aikaa ja Johanna on jo aika turhautunu tähän tilanteeseen, ihan kuten mieki.
Mie vaan pelkään niin kovasti, että Johanna ei enää jaksa katella tätä.

Teot ja seuraukset.

Kuulemasi sai kultakehykset lohkeilemaan ja tippumaan 
suurina palasina ympäriltäni.
Se teki minusta mitättömän
huoran
pettäjän
petturin.
Kaduin niin että toivoin vain kuolevani.
Mikään ei pystyisi pyyhkimään sitä likaa iholtani.
Anteeksianto mahdotonta.
Miten on enää mahdollista elää tämän kanssa?
Elämässä jossa ei olisi sinua.
En tarkoittanut mitään pahaa, en vain ajatellut.
Elin vain ne hetket jotka nyt toivoisin voivani unohtaa.
-Sophie

Vanhempaa angstia tuuliajoltani.

Onni?

Miten määrittelet sen, että olet onnellinen?
Ja jos on onnellinen riittääkö siihen se, että tunnet itsesi juuri sillä hetkellä iloiseksi vai tarviiko siihen pidemmän ajan jakson jolloinka olet oikeasti o n n e l l i n e n.
En rehellisesti sanottuna osaa sanoa, että miltä sen pitäisi tuntua kun on onnellinen..

Olen kokenut sen kun joku erityisen voimakas positiivinen tunne on vallannut minun sisustan, kaiken sielua myöten.
Voisin sanoa niinä hetkinä olevani onnellinen, olen täynnä sitä tunnetta. Kuin kukka puhkeaisi tuossa sydämmen kohdalla. Hymy nousee huulille, lopulta silmiin asti ja voin vain huokaista, että hetkeksi se hellittää. Henkiin herää tietynlainen vapauden tunne. Kuin saisi raikastaa happea pitkästä aikaa. Kaikki näyttää kauniilta, ja kuullostaa hyvältä. Saatan olla jopa tyytyväinen itseeni ja siihen mitä olen. Katoaa se kaikki itseviha ja viha maailmaa kohtaan. Minusta tulee ihan eri ihminen.
Ja kaiken tuon edellä mainitun voi saada aikaan pelkästään joku biisi, vanha muisto, kuva,unelma,toive.
Olen hämmentynyt.


''Etsin sitä, Haahuilin menneessä ja kaukana tulevaisuudessa.
Koskaan en tajunnut katsoa vain tähän hetkeen jolloin olisin voinut sen tavoittaa.
Jos vain olisin osannut lopettaa aikamatkailuni ajoissa olisin ehkä huomannut onneni tässä ja nyt.''