Enpä olis uskonu tätä koskaan.
Mutta miä löysin onnen ihan normaalista arjesta.. Oon helmikuusta asti käyny töissä, joka arkiaamu herätys viimeistään 06.30 ja joka päivä miä nousen mielelläni. Oon ilonen tuosta työstä.
Luulin että tässä käy niinku aikasemminki, max. 2vkoa nii miun kiinnostus lopahtaa tai miä en vaa jaksa herätä töihin.
Toisin kävi, aamulla töihin kävellessä hymyilen ja en malta odottaa sitä että nään ajanvarauslistalta että minkälaisia asiakkaita on tänään tiedossa! (olen siis eläinklinikalla eläintenhoitajana)
Ja jollain hullulla tavalla myös nautin siitä kun illalla on päivän askareiden jälkee tosi väsyny ja makaa sohvalla melkein tiedottomassa tilassa kattomassa jotain hömppä telkkarista ja että siitä raapii ittensä suoraa sänkyy ja NUKAHTAA SINNE SAMAN TIEN! :D Käsittämätöntä... En olis muutama vuosi sitten uskonu, että miun elämä vois olla näin tylsän normaalia.
Oon niin, niiiin onnellinen että miulla on nykyää tasanen arki.. Rakastan tätä elämää, niin hyvinä kuin huonoinaki päivinä. Kyllä niitä huonojaki päiviä on, mutta ne ei enää muserra miua samalla tavalla kuin ennen.
Ja en usko että osaisin arvostaa tätä nykyistä elämää ollenkaa, ellen olis kulkenu tähän astista matkaani sivupolkuja pitkin.

Vielä tosin on matkaa edessä päin kuljettavana, koska en oo luopunu miun unelmista. Mutta miä oon silti jo nyt voittaja! <3