?

Miun pittää oppia seisomaan selkä suorassa, puollustaen sitä mikä on miulle tärkiää ja niitä jotka on miulle tärkeitä. Välittämättä siitä mitä muut ajattelee, koska loppupelissä niillä ajatuksilla ei oo mittää väliä.
Jos joku tietää miuta paremmin, nii voi kyllä ilmaista asiansa. Mut MIE päätän loppupeleissä mitä teen.
Miuta ei tarvii suojella siltä, etteikö sattuis.
Välillä vaan tulloo niitäki hetkiä, ku sattuu.
Mutta kipu on se joka kasvattaa, ku mie oon selvinny, nii oon taas entistä viisaampi ja vahvempi.
Tässä mie kuitenki vielä oon, ei oo miu matka katkennu entisiinkään kipuihin.

Mie kyllä ossaan pyytää apua, kun sitä oikiasti tarviin.

Toisin sanoen, mie alan kasvattelemmaa henkisiä palleja.