perjantai 13. joulukuuta 2013
maanantai 9. joulukuuta 2013
I'm beaten, I'm broke
It’s 3 AM, I’m calling in to tell you that without you here
I’m losing sleep
I’m losing sleep
I’m losing sleep
I’m losing sleep
Please don’t stop loving me, loving me
Ooh ooh ooh ooh ooh ooh ooh ooh
Wanting me, wanting me like you do
Please don’t stop caring now, caring now
Ooh ooh ooh ooh ooh ooh ooh ooh
Caring now, caring now like you do
Ooh ooh ooh ooh ooh ooh ooh ooh
Wanting me, wanting me like you do
Please don’t stop caring now, caring now
Ooh ooh ooh ooh ooh ooh ooh ooh
Caring now, caring now like you do
I know you have to work out there, it’s for the best, but can’t you see?
I’m losing sleep
I’m losing sleep
Remember telling you to go, you’ve always done what’s good for me
I’m losing sleep
I’m losing sleep
I’m losing sleep
I’m losing sleep
Remember telling you to go, you’ve always done what’s good for me
I’m losing sleep
I’m losing sleep
Free to see the world now as my own
Sleep with any woman that I want
But anytime anyone gets close
Breaks through my mind, what I have lost.
Sleep with any woman that I want
But anytime anyone gets close
Breaks through my mind, what I have lost.
keskiviikko 27. marraskuuta 2013
?
Miun pittää oppia seisomaan selkä suorassa, puollustaen sitä mikä on miulle tärkiää ja niitä jotka on miulle tärkeitä. Välittämättä siitä mitä muut ajattelee, koska loppupelissä niillä ajatuksilla ei oo mittää väliä.
Jos joku tietää miuta paremmin, nii voi kyllä ilmaista asiansa. Mut MIE päätän loppupeleissä mitä teen.
Miuta ei tarvii suojella siltä, etteikö sattuis.
Välillä vaan tulloo niitäki hetkiä, ku sattuu.
Mutta kipu on se joka kasvattaa, ku mie oon selvinny, nii oon taas entistä viisaampi ja vahvempi.
Tässä mie kuitenki vielä oon, ei oo miu matka katkennu entisiinkään kipuihin.
Mie kyllä ossaan pyytää apua, kun sitä oikiasti tarviin.
Toisin sanoen, mie alan kasvattelemmaa henkisiä palleja.
Jos joku tietää miuta paremmin, nii voi kyllä ilmaista asiansa. Mut MIE päätän loppupeleissä mitä teen.
Miuta ei tarvii suojella siltä, etteikö sattuis.
Välillä vaan tulloo niitäki hetkiä, ku sattuu.
Mutta kipu on se joka kasvattaa, ku mie oon selvinny, nii oon taas entistä viisaampi ja vahvempi.
Tässä mie kuitenki vielä oon, ei oo miu matka katkennu entisiinkään kipuihin.
Mie kyllä ossaan pyytää apua, kun sitä oikiasti tarviin.
Toisin sanoen, mie alan kasvattelemmaa henkisiä palleja.
tiistai 8. lokakuuta 2013
lauantai 5. lokakuuta 2013
torstai 3. lokakuuta 2013
keskiviikko 24. heinäkuuta 2013
HA HA HAA!
Tämä tyttö on kääntänyt uuden sivun elämässä! Olen päättänyt olla onnellinen ja niin minä myös olenkin.
Ihan kuin miun silmät olis auvennut, elämä on tainnu potkasta mua persiille.
Mulla on ihan uutta pontta miun elämässä. Vaikka on ollut vitutuksia, huolia, paska akka sattunu kohdalle (en siis tarkoita exääni tuolla vaan sen jälkeen oli... noh joku juttu erään toisen kanssa)
Niin mie en yksinkertaisesti jaksa enää lannistua ja masentua. Mä oon niin monta vuotta uhrannu elämästäni siihen paskaan etten yksinkertaisesti jaksa sitä enää. Oon iloinen siitä mitä mulla on!
Miulla on oikeasti ekaa kertaa miun elämässä sellanen olo, että MÄ PYSTYN, melkeinpä ihan mihin vaan, kunhan vaan haluan tarpeeksi. Ja tällä hetkellä sitä tahtoa löytyy!
En malta odottaa, että pääsen muuttamaan ensimmäiseen OMAAN kotiin Napsun kanssa. En malta odottaa, että pääsen rakentamaan siitä juuri meille sopivan. Nyt kun olen asunut tässä minun ja exäni kämpässä yksin, olen oppinut tykkäämään siististä kodista. Pidän mielelläni paikat kunnossa ja siivoan mielelläni. (tiskaaminen kyllä tuottaa vieläkin tuskaa... :S )
Unettomuudestakaan en jaksa enää välittää, ja käytän nukkumattomuudenkin hyödyksi ja otan Napsun hihnaan ja mennään yhdessä ulos nauttimaan kesäyön hiljaisuudesta, lämmöstä ja valoisuudesta.
Me pärjätään Napsun kanssa niin hyvin kahdestaankin, etten edes kaipaa mitään ystävyys suhdetta vakavampaa.
Niin siinä vaan kävi... MUSTA TULI ONNELLINEN YKSIN!! <3
Ihan kuin miun silmät olis auvennut, elämä on tainnu potkasta mua persiille.
Mulla on ihan uutta pontta miun elämässä. Vaikka on ollut vitutuksia, huolia, paska akka sattunu kohdalle (en siis tarkoita exääni tuolla vaan sen jälkeen oli... noh joku juttu erään toisen kanssa)
Niin mie en yksinkertaisesti jaksa enää lannistua ja masentua. Mä oon niin monta vuotta uhrannu elämästäni siihen paskaan etten yksinkertaisesti jaksa sitä enää. Oon iloinen siitä mitä mulla on!
Miulla on oikeasti ekaa kertaa miun elämässä sellanen olo, että MÄ PYSTYN, melkeinpä ihan mihin vaan, kunhan vaan haluan tarpeeksi. Ja tällä hetkellä sitä tahtoa löytyy!
En malta odottaa, että pääsen muuttamaan ensimmäiseen OMAAN kotiin Napsun kanssa. En malta odottaa, että pääsen rakentamaan siitä juuri meille sopivan. Nyt kun olen asunut tässä minun ja exäni kämpässä yksin, olen oppinut tykkäämään siististä kodista. Pidän mielelläni paikat kunnossa ja siivoan mielelläni. (tiskaaminen kyllä tuottaa vieläkin tuskaa... :S )
Unettomuudestakaan en jaksa enää välittää, ja käytän nukkumattomuudenkin hyödyksi ja otan Napsun hihnaan ja mennään yhdessä ulos nauttimaan kesäyön hiljaisuudesta, lämmöstä ja valoisuudesta.
Me pärjätään Napsun kanssa niin hyvin kahdestaankin, etten edes kaipaa mitään ystävyys suhdetta vakavampaa.
Niin siinä vaan kävi... MUSTA TULI ONNELLINEN YKSIN!! <3
maanantai 20. toukokuuta 2013
mulla ei oo ketään muuta, jolta voisin pyytää apua kun yö vaanii, iskee veistä, antaa selkään.
Monta kertaa näin käy:
Kaikki päälle ei näy.
Suutuit, kun et päässyt mun
suljettuihin huoneisiin,
tahdoit tietää, miksi aina
puuttui vielä palanen,
miksi harhailin ja väistin.
Voi, jos itsekin tietäisin.
Vaikka kaikki saa unohtua,
kiitos siitä, kun liiankin kauan jaksoit mua.
Huolit hulluuttas puolikkaan,
enempää en oo osannut koskaan antaakaan.
Kiitos, kun koetit ymmärtää.
Tiesin, siihen et pystyisi edes sinäkään.
Jos joskus liikaa muistankin,
juon vielä yhden, niin muistan taas
paljon huonommin.
Your face don’t look like before
It’s really not like yours anymore
Your eyes don’t like me no more
They quiver and they shift to the floor
My heart don’t beat like before
It’s never been this lone
No my blood don’t flow anymore
And you couldn’t care less
Could you?
kaikkein vaikent on päästää irti ja kaikkein vaikeint on päästää irti, ku haluu pitää kii!
Mä annan sut pois
Mä päästän sut pois
Vaikka sattuu
Sä annat mut pois
Sä päästät mut pois
Kaikkeen tottuu
Hymyillään vaan
Ei oo muutakaan enää antaa
Luovutaan toisistamme hiljaa
Liikaa
Luulin meistä aina liikaa
Lupasin, mä korjaan kaiken
Yhä vain uudestaan
Liukuu sun ote käsistäni
Vaihtuu viikot huomaamatta
Äänet kuuluu koko ajan hiljempaa
Mä annan sut pois...
Kaikki päälle ei näy.
Suutuit, kun et päässyt mun
suljettuihin huoneisiin,
tahdoit tietää, miksi aina
puuttui vielä palanen,
miksi harhailin ja väistin.
Voi, jos itsekin tietäisin.
Vaikka kaikki saa unohtua,
kiitos siitä, kun liiankin kauan jaksoit mua.
Huolit hulluuttas puolikkaan,
enempää en oo osannut koskaan antaakaan.
Kiitos, kun koetit ymmärtää.
Tiesin, siihen et pystyisi edes sinäkään.
Jos joskus liikaa muistankin,
juon vielä yhden, niin muistan taas
paljon huonommin.
Your face don’t look like before
It’s really not like yours anymore
Your eyes don’t like me no more
They quiver and they shift to the floor
My heart don’t beat like before
It’s never been this lone
No my blood don’t flow anymore
And you couldn’t care less
Could you?
kaikkein vaikent on päästää irti ja kaikkein vaikeint on päästää irti, ku haluu pitää kii!
Mä annan sut pois
Mä päästän sut pois
Vaikka sattuu
Sä annat mut pois
Sä päästät mut pois
Kaikkeen tottuu
Hymyillään vaan
Ei oo muutakaan enää antaa
Luovutaan toisistamme hiljaa
Liikaa
Luulin meistä aina liikaa
Lupasin, mä korjaan kaiken
Yhä vain uudestaan
Liukuu sun ote käsistäni
Vaihtuu viikot huomaamatta
Äänet kuuluu koko ajan hiljempaa
Mä annan sut pois...
I said maybe
You're gonna be the one that saves me
And after all
You're my wonderwall
You're gonna be the one that saves me
And after all
You're my wonderwall
Viimeisen lähtösi jälkeen luulin maistavani kuolemaa
Mut paremmin tietävät kertoi, jos ei se tapa, niin se vahvistaa
Nyt mun pitäis olla käsittämättömän vahva
Ja mun jalkojen pysyy liimattuna maassa
Vaik jokainen mun hengityskin sinusta muistuttaa
Mut paremmin tietävät kertoi, jos ei se tapa, niin se vahvistaa
Nyt mun pitäis olla käsittämättömän vahva
Ja mun jalkojen pysyy liimattuna maassa
Vaik jokainen mun hengityskin sinusta muistuttaa
perjantai 3. toukokuuta 2013
torstai 2. toukokuuta 2013
tiistai 9. huhtikuuta 2013
tiistai 29. tammikuuta 2013
Nyt tuntuu lähinnä siltä, että ovet on suljettu, eikä ne aukea. Muurit on kasattu korkeiksi ja minä olen niiden ulkopuolella. Kun vaan joku pysähtyisi kohdalleni ja kysyisi, niin kertoisin, kuinka tuntuu siltä, että olen imeytymässä mustaanaukkoon. Leijun ulkopuolella kaikesta vähän kerrallaan aina vaan kauemmas. Onko siellä ketään ottamassa kiinni?
torstai 24. tammikuuta 2013
Tilaa:
Kommentit (Atom)























