Kuulumisia.

Tästä on kulunnu luvattoman paljon aikaa kun olen viimeks tänne kirjoittanut.
Kaikkeen löytyy selitys.
Oon ollut niin sekavin mielin että en ole edes keksinyt aihetta mistä kirjottaisin, mutta nyt taas keksin jotain.
Ihan vaan kuulumisia ajattelin kertoa ja samalla yritän selventää omia ajatuksia.
Muutimme Johannan kanssa Mikkeliin. Helsingistä oli pois päästävä ja vaihtoehdot olivat Kuopio tai Mikkeli.
Nooh, Kuopiosta ei löytyny asuntoja minne olisimme voineet sijoittaa myös lemmikkejä.
Joten Mikkeliin siis. Nyt asumme äitini luona koska asuntoa ei ole löytynyt.
Olen hukassa.
Niiin hukassa. Luulin, että Mikkelissä minulla olisi ystäviä odottamassa.
Onhan minulla täällä hurjat kolme ihmistä joidenka kanssa voisin viettää aikaa.
MUTTA yksi ihminen on muuttunut niin ettei entiseksi tunnista, yhdellä ei näytä olevan aikaa minulle, vaikka kaikelle muulle kyllä löytyy ja kolmas, on niin kiireinen töiden takia minkä ymmärrän.
Lisäksi yksi harmin aihe.
Kun vihdoin saimme Helsingissä ollessamme Johannan kanssa hankittua pitkään haaveksimamme koiran, jouduin sen täällä Mikkelissä ollessa viemään lopetettavaksi.
Koira oli liian epävakaa tullakseen toimeen minun toisen koiran (joka on asunut Mikkelissä äidin luona) kanssa ja sitten se eräänä päivänä puri minua käteen.
Itkua on siis riittänyt tässä päivien aikana.
Kaiken lisäksi minulla on lääkkeet loppu ja lääkäri aikaa ei tunnuta antavan ihan helpolla.
Tuntuu, että saan odottaa sitä, että päässä pimahtaa ihan lopullisesti ennen kuin pääsen uusimaan reseptit tai ylipäätään juttelemaan lääkärin kanssa. Sitäkin päivää tässä odottelen, että pääsisin psyk.polille, pääsisin juttelemaan jollekkin luottamuksellisesti ihan kaikesta mitä mun pään sisällä liikkuu, olis joku joka oikeesti sanoo missä menee todellisuuden ja harhan raja. Tosi vaikea nykyään luottaa omaan itseensä siinä asiassa että mikä on jo harhaa ja mikä ei.
Oon nukkunu taas niiin huonosti, valvon kaikki yöt ja nukun sitten päivällä katkonaisesti. Sitten vituttaa kun päivä onki mennyt jo ohi kun herään eikä mitään ole enää tehtävissä.
Kiitos ja kuittaus.
Ehkä saan tänne vielä tässä joku päivä kirjotettua jotain runontapaista.
Tai onhan noita ajatuksia kirjattu ylös, niin ehkä voin yrittää tänä yönä kursia niitä kasaan.. kun en nuku kuitenkaan.