Kylmä.

Tunnoton, turta, nukuksissa.
Se sama kaava minut kangistaa.
Tarvitsen tuulen hiuksiini, jäätyneen kyyneleen poskeeni.
Tarvitsen sen tunteen, ihan minkä tahansa muun kuin tämän turruttavan ahdistuksen.
Jonkin mikä herättäisiminut henkiin ja potkisi rajan toiselle puolelle, ihan kummalle vaan.
Pois tästä keskeltä ilman mitään tuntemuksia.
Ennemmin kuolen suruuni, kuin olen tuntematta mitään.
Joku voisi puhaltaa sieluni henkiin.
Puhaltaisi sen edes liikkeelle.
Lasittunein silmin tuijotan eteeni ja odotan, sitä ihmettä tapahtuvaksi.

Tuhoajat.

Teidän jälkeenne.
Huulet mustelmilla.
Kieleni sidottuna.
Vartaloani polttavat arvet.
Huudan yksin omaan avuttomuuteeni.
He ovat käyneet.
Raiskanneet ja tuhonneet kaiken,
minkä edellisen kerran jälkeen olin saanut kasaan.
Miten voisin koskaan vastustaa heitä?
Kieleni sidottu, etten voisi koskaan kertoa.
Jokaista uutta päivää pelossa eläen, milloin
He tulevat taas.
Lähtönne jälkeen kerään itseäni murusina lattialta,
lakaisten maton alle kasvamaan.
Lähtönne jälkeen, pieni ihmisraunio sulkee silmänsä ja
lähettää, pienen pienen kuiskauksen taivaisiin.
''Älkää tulko takaisin..''

Dream on

Tiedätkö miltä tuntuu, kun ihminen ketä rakastat on kuin et olisi olemassakaan?
Tiedätkö miltä tuntuu, kun yrität pyytää anteeksi eikä silmiin edes katsota?
Tiedätkö miltä tuntuu, kun itket eikä sinua haluta kuunnella?
Tiedätkö miltä tuntuu halata ihmistä joka työntää sinut pois kokonaan?
Tiedätkö miltä tuntuu, kun lohtua ei saa silloinkun sitä eniten tarvitsee?
Tiedätkö miltä tuntuu, kun toinen ei tarvitse riidansopua nukahtamiseen?
Tiedätkö miltä tuntuu, kun ihminen nukahtaa kun yrität kertoa jotain tärkeää?
Tiedätkö miltä tuntuu, kun toinen suree ja toinen unohtaa?
Tiedätkö miltä tuntuu, kun ihminen ketä rakastat ei koskaan antanut edes yrittää?
Tiedätkö miltä tuntuu, kun et olekkaan niin tärkeä kun annetaan ymmärtää?
Tiedätkö miltä tuntuu mennä nukkumaan ja jäädä mietiskelemään?
Tiedätkö miltä tuntuu, kun uni ei tule välttämättä koskaan?
Tiedätkö miltä tuntuu, kun ruoka ei maistu miltään?
Tiedätkö miltä tuntuu, kun ei huvita noustä sängystä vaikka uni ei ole tulossakaan?
Tiedätkö milkä tuntuu tulla petetyksi?
Tiedätkö miltä tuntuu, kun olo pahenee joka sekunnin jälkeen?
Tiedätkö miltä tuntuu, kun sattuu niin että toivoo vain kuolevansa?
Tiedätkö miltä tuntuu puhua yhtään mistään jatkossa?
Tiedätkö miltä tuntuu kun jäät aina ilman vastarakkautta?

Sellainen kuin olen.

Mieleni vereslihalla mietin, mikä on oikein ja mikä väärin tässä maailmassa.
Joka ilta myrkytän itseni sellaiseksi kuin yhteiskunta minut haluaa.
Sopeudun joukkoon, en aiheuta päänvaivaa ''isoille herroille'' olemalla omaitseni,
olemalla sopimaton tähän järjestelmään.

Vihaan lääkkeitä.
Miksen minä ole tarpeeksi hyvä?
Miksi minä itken koko ajan?
Miksi?