''Häntä ei kyllästytä tarkkailla tyttöä sivuikkunasta. Ja ensimmäistä kertaa elämässään Nadine ymmärtää niitä poikia, jotka rakastuvat päättömästi johonkin tyttöön vain tämän silmien vuoksi.
Hän hokee itselleen, että tämä on naurettavaa,, että tämä tyttö on ehkä vittumaisin, kipsissä kauniin kuoren sisällä. Could you be the most  beautiful girl in the world?''

Istuin viereesi sängynreunalle ja laitoin käteni reidellesi.
Nostin katseen maasta, katsoin suoraan vihreisiin, kysymyksiä täynnä oleviin silmiisi.
''...Nyt tiedän. Nyt minä vihdoin tiedän mistä muistan ja tunnen sinut.''
Hymyilin ja silti sydämeeni särki. Sattui tämä niin suuri tunne sisälläni, rakkaus.
Otit käteni käteesi ja pyysit kertomaan.
Naurahdin, koska tiesin kuullostavani naurettavalta. 
''Olet se, joka on unissani saanut minut tuntemaan itseni hyväksi, rakastetuksi ja turvalliseksi. Se, kenen kasvoja en ikinä muista.. Mutta se jonka kosketus on jäänyt syvälle mieleeni.''
Nyt sinäkin hymyilet. Sitä hymyä joka on täynnä rakkautta ja joka ulottuu silmiisi asti.
''Olet kauniimpi kuin ikinä osasin kuvitellakkaan. Vaikka tunnen sinut, niin silti, joka hetki opin sinusta jotain uutta. Ethän enää katoa, niinkuin ennen joka aamu herätessäni. Muutu vain tunteeksi siitä, että minulla oli vihdoin käsissäni jotain hyvää. Pysyisitkö siinä, vielä silloinkin kun aamu koittaa?''
Kyynel kimalsi silmäkulmassasi, pyyhit sen nopeasti pois ja jatkoit hymyilyä. 
Kiedot kätesi ympärilleni ja uppoan sinuun, tuoksuusi ja ihosi pehmeyteen. Pidät minua siinä niin hellästi, mutta samalla niin vahvasti että en pääsisi siitä pois, mikäli haluaisin.
Se, riittää. Kuiskaan korvaasi ''Mukava tavata vihdoin ja kiitos..''