Lasi maitoa, kiitos!

''Häneen oli ilmaantunut halkeama. Aivan kuten isä oli kertonut jäätikön railosta johon ihmiset putosivat eivätkä koskaan päässeet ylös. Todellisuudessa hän ei ollut koskaan käynyt jäätiköllä. Silti hän näki itsensä jäätyvän kuoliaaksi. Joinakin öinä hän heräsi siihen että halkeama oli tukahduttamassa hänet. Vaikka hän saikin jonkin ajan kuluttua henkeä, tukahduttamisen tunne ei mennyt täysin ohi vaan toistui. Hän ymmärsi että niin oli lopun ikää. Halkeama oli ja pysyi- kaikessa mihin hän ryhtyi, vaikka hän ei suoraan sitä ajatellutkaan.''

Muutoksia.

Nyt on tapahtumassa suuria muutoksia elämääni.
Lääkitystä aletaan pienentämään ja lopulta mulle olis tarkotusta jäädä vain nukahtamiseen tarkotetut lääkkeet.
Kaikki siksi, koska haluan. Haluan päästä käsiksi Sofiaan. Haluan olla kokonainen.
Mulla alkaa myös, jos hyvin käy,niin kuvataideterapia.
Nyt alkaa se raaka työskentely itseni kanssa, Tiinan kanssa olemme puhuneet asiasta ja Tiinakin on sitä mieltä, että alan olemaan tarpeeksi vahva, että kykenen tähän.
Saa nähdä miten syviin ja synkkiin vesiin tipahdan, mutta kaiken tämän teen sen takia että olisin vihdoin ehjä. Olisi vain minä, Sohvi.
Tää tulee olemaan rankkaa, mutta onneksi mulla on lupa olla heikko. Onneksi mulla on juuri nämä ihmiset mun ympärillä. Ilman niitä en uskaltaisi edes lähteä tähän projektiin. 


Musta tulee ehkä vihdoin ehjä.

Maanantaina olis lääkärillä käynti, lääkärin kanssa keskustellaan tuosta lääkitys asiasta ja toivon mukaan saan siunauksen tähän.