!!

Alkaa pikkuhiljaa tämä syksy muistuttamaan edellisiä.

''Kuinka monta talvea
Joudun muistamaan
Etkö sinä lähdekkään
Minusta milloinkaan''

Sitä vaan pitäis osata astua ulos tästä oravanpyörästä, mutta edelleenkin mietin keinoja.

Miten saisin edes jalkani tästä ulkopuolelle...

Ukkiakin on ikävä..

''kun sulaudut minuun niin, ei voi enää erottaa, mihin minä lopun, mistä sinä alat.

tulet kuin luonnonvoima vastusta vailla valmiina, pyyhkimään kartalta tän saaren.

katoat ja ilmestyt kun en osaa odottaa, minun ihoni ja hengityksen katkusta voi tunnistaa, etten ole yksin kodissani, joka kerta mua kuvottaa kun myötätunto sisälläni kuolleeksi lahoaa.''

Arkea

Siitähän on aikaa kun olen viimeksi kirjoittanut.
Elämä tuntuu menevän ihan omalla painollaan ja olen siihen melko tyytyväinen.
Olen aloittanut koulun käynnin ja se on sujunut hyvin.
Lääke muutokset on auttanut pitämään yllä koulurytmiä ja toivon että se pysyy jatkossakin samana.
Lähipiiriin on tullut pieniä muutoksia ja vaikka siitä on yksi ihminen kadonnut, en tunne itseäni yksinäiseksi. Oli helpotus saada kyseinen ihminen pois elämästäni.
Sitä paitsi hänen tilalleen on tullut niin paljon kaikkea hyvää.
Olen tutustunut veljeeni aivan uudelleen, hänen uuden tyttöystävänsä ansiosta. <3

Elämä osaa yllättää ja se on välillä itseasiassa ihan mukavaakin.
Sofian kanssa on ollut vähän ongelmia, muutaman ahdistuksen hän on aiheuttanut, mutta nekin olen saanut mahtavan tukiverkostoni avulla kuriin.

 Tässä tärkeimmät, rakkaimmat, läheisimmät(ja vähän minua.. ^^ ). Ihana tukiverkkoni johon voin aina pudottautua kun otan nuoralla harha-askelia. Kiitos teille että jaksatte ja olette, siinä ihan lähellä <3