Taas tää mun unirytmi lähtee ihan käsistä.
Nukutut tunnit vaan vähenee. Väsyttää mutta en mitenkää tunnu saavan unesta kiinni.
Viimeyön valvoin kokonaan ja sitten illalla yritin käydä yöunille niin nukuin pari tuntia ja heräsin eikä enää väsyttänyt yhtään.
Koko päivän on ollu vilu ja oksettanu.
En oo syöny lääkkeitä kohta kuukauteen ja olo on samanlainen kuin silloin kun söin lääkkeitä. Ei mitään eroa näiden välillä. Mieli on silti yhtälailla maassa ja olen yhtä väsynyt ja univelkaa kertyy.
Ei ole energiaa tehdä mitään, vaikka haluaisin.
Onneksi mulla on ylihuomenna aika terapiaan, saa vähän purettua näitä asioita mitä oon hautonu sisälläni keväästä asti.
Tänään (tai no eilen...) katottiin äidin kanssa kun ambulanssi ajo ohi pillit huutaen, niin mulle tuli mieleen se kun itse aikoinaan olin ambulanssin kyydissä kun sain pahan psykoosikohtauksen ja mulle tuli mieleen kysyä äidiltä että oliko sillon ambulanssilla pillit päällä kun mua vietiin. ja ne kuulemma oli.
Emmä ikinä oo osannu ajatella että se tilanne oli niin kriittinen. hmm..
